Sensorefleksikartoitus ja -hoito

Sikiö- ja vauva-aikana kehitystämme ohjaa liuta erilaisia refleksejä, jotka jaotellaan primitiivireflekseihin ja spastisiin reflekseihin/asentoreflekseihin. Valtaosa primitiivireflekseistä kuuluu kehittyä ja sammua pois ensimmäisten elinkuukausien aikana, jotkin vasta hieman myöhemmin taaperoaikana. Päällekkäin primitiivirefleksien kanssa alkaa kehittyä asentorefleksejä, jotka tukevat motorista kehitystä eteenpäin.

Näin ei kuitenkaan aina käy kaikkien primitiivirefleksien kohdalla, vaan näiden refleksien jäänteitä voi jäädä päälle vaikuttamaan kehomme toimintaan. Yleensä niiden pitäisi integroitua eli kypsyä pois tietyssä kehitysvaiheissa. Mm. vähäinen tai yksipuolinen liikkuminen vauvana/lapsena tai lyhyeksi jääneet ryömimis- tai konttausvaiheet voivat olla syynä refleksien heikkoon integroitumiseen. Lisäksi traumaattinen synnytys, keisarinleikkaus, stressi raskausaikana tai krooniset korvatulehdukset voivat vaikuttaa ihmisen varhaisessa kehitysvaiheessa refleksien päälle jäämiseen.  Myös aikuisena refleksejä voi ”syttyä uudelleen päälle” esim. traumaattisen tapahtuman vaikutuksesta. Esimerkiksi iso leikkausoperaatio, liikennekolari, läheisen menetys tai pitkäaikainen stressitila voivat olla esimerkkejä traumasta.

Primitiivirefleksejä, jotka esiintyvät vielä varhaiskehityksen jälkeen, voidaan kutsua myös toisella nimellä hermoston turhiksi liikemalleiksi, koska viimeistään 2-3 ikävuoden jälkeen ja aikuisiällä ne eivät ole enää tarpeellisia hermoston kehittymisen kannalta ja ne kuormittavat turhaan hermostoa ja kehoa. Päälle jääneet refleksijäänteet eivät kuitenkaan ole este menestymiselle esim. työssä tai urheilussa, mutta ne kuluttavat taustalla enemmän voimavaroja. 

Ns. päälle jääneet refleksit eli integroitumatta jääneet refleksit aiheuttavat sensomotorisen epätasapainotilan, joka voi ilmentyä mm.

• Väsymyksenä.

Hermoston turhat liikemallit kuormittavat hermostoa ja kehoa ja häiritsevät parasympaattisen hermostomme toimintaa.

• Kiputiloina ja lihaskireyksinä.

Etenkin pitkällä aikavälillä voi aiheuttaa myös kehon kiputiloja johtuen refleksien aiheuttamista rajoitteista liikkuvuuteen ja voimantuottoon. Monet refleksit lisäävät kehon lihaksien jänteyttä, eli tekee lihaksista aktiivisia, vaikka niiden ei tarvitsisi olla.

• Hyökkäävyytenä ja arkuutena.

Sensomotoriset refleksit voivat vaikuttaa meidän emotionaaliseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi moro-refleksi kuuluu ns. taistele tai pakene – reflekseihin, jolloin henkilö voi käyttäytyä impulsiivisesti tilanteisiin.

• Oppimis- ja keskittymisvaikeuksina.

Refleksit voivat aiheuttaa mm. vaikeuksia lukea ja kirjoittaa sekä lisätä haasteita esim. matemaattisissa tehtävissä. Osa voi aiheuttaa sen, että tarvitsemme kokoajan jonkinlaista oheistekemistä ja että on vaikeuksia pysyä aloillaan.

Lisäksi:

• Epätarkoituksenmukaisina liikemalleina kehossa
• Koordinaatiohaasteina
• Tasapainohaasteina
• Hahmottamisen haasteina
• Matkapahoinvointina
• Yökasteluna
• Vireystilan säätelyn haasteina

Mistä sitten tietää, onko sensomotoristen refleksien jäänteitä niin sanotusti päällä? 

Usein sitä ei tiedäkään ennen kuin on käynyt ammattilaisella kartoittamassa niitä. Koska sensomotoriset refleksit aiheuttavat haasteita hermostossa, ne tapahtuvat meille usein tiedostomattomalla tasolla.

Ensimmäiseen refleksikartoitusaikaan alkuhaastatteluineen ja kotihoidon ohjeistamiseen menee arvioituna aikaa n. 1 tunti. Nettiajanvarauksesta varaa aika 60min fysioterapiaan ja kirjoita lisätietoa -kohtaan refleksikartoitus. Refleksikartoitukseen voit varata ajan tällä hetkellä Pauliinalta.

Alkukartoituksen jälkeen suunnittelemme refleksien hoitoon perustuvan hoitosuunnitelman. Terapeutin tekemiä hoitokertoja voidaan tarvita tilanteesta riippuen yleensä 4-8 käyntiä. Lisäksi kotiharjoitteiden teko vaatii sinulta sitoutumista, usein puhutaan useammasta kuukaudesta, että hermosto alkaa tasapainottua. Itse harjoitteiden teko vie sinulta kuitenkin noin muutamia minuutteja päivässä.